Voiko uimari kalastaa – vedessä uistelijan ajatuksia saalistuksesta, liikkeestä ja läsnäolosta

Kun sanon jollekin vetäväsi uistinta perässäsi samalla kun uit jokia ja järviä pitkin, vastaus on lähes aina sama: epäilevä hymy ja nauru

Mielikuvissamme kalastus vaatii paikkaa: venettä, kalliota, laituria tai kahluuhousuja. Se vaatii seisomista ja odottamista. Uinti taas on liikettä, virtaviivaisuutta, rytmiä ja veteen uppoutumista. Pinnalta katsottuna nämä kaksi maailmaa vaikuttavat täysin yhteensopimattomilta.

Mutta voiko uimari kalastaa?

Vastaus on yksinkertainen: voi. Mutta se muuttaa kalastuksen luonteen täysin.

Tavallinen uistelu nojaa moottoriin tai airoihin. Uimarin kalastus nojaa vesielementin tuntemiseen hyvään uintitaitoon. Sinun on pystyttävä uimaan uisteluveneen vauhdilla (3–5 km/h), useita tunteja.

Kun laitat uistimen siiman päähän ja sukellat veteen, sinusta tulee itse osa sitä elementtiä, josta saalista etsit. Et seiso veden yläpuolella omassa maailmassa – olet kalojen maalimassa.

Vedessä uidessa kädet tekevät työtä, keho pitää yllä lämpöä ja mieli keskittyy etenemiseen. Kalastus uiden vaatii taitoa unohduksesta:

• Sinun on unohdettava perässä tuleva siima, jotta voit keskittyä uintiin.
• Sinun on unohdettava oma maailmasi ja sen ilot ja murheet

Kun kala iskee uimarin uistimeen, et tunne tärppiä kädessäsi vavan kautta. Tunnet sen koko kehossasi – pienenä nykäyksenä vyötäröllä tai siiman kireytenä perässäsi. Se on herättävä, kouriintuntuva muistutus siitä, että ympäröivä vesi ei ole pelkkä rata tai suorituspaikka – se on elävä maailma, jonka osaksi olet juuri liittynyt.

Uimalla kalastaminen ei ole välineurheilua, vaan soveltamista. Se tuo mukanaan omat absurdit ja hienot hetkensä:

• Välineiden vähäisyys: Et voi kantaa mukanasi pakkia täynnä uistimia. Sinulla on yksi tai kaksi valittua uistinta, siima ja luottamus siihen, että se riittää. Sinulla ei ole vapaa jolla voisit väsyttää saaliisi.
• Kalan väsytys: Kalan iskiessä uistimeen, alkaa uintikilpailu kalaa vastaan. Kala väsytetään uimalla, niin pitkään kunnes kala on täysin uupunut.
• Saaliin ylösotto: Kalan ylösotto vaatii nöyryyttä ja taitoa. Et kelaa kalaa veneeseen, vaan kahlaat saaliin luo ja nostat sen vedestä omin käsin.

Silloin kun uintiretkellä nappaa kala, kyse ei ole trophy-kalastuksesta tai saaliilla kerskailusta. Kyse on ravinnosta ja yhteydestä luontoon.

Kun kala valmistetaan iltanuotiolla, perataan huolella ja nautitaan porukalla erämaan hiljaisuudessa – ja tähteet käytetään viimeistä murua myöten retkikunnan koirille – kalastuksesta tulee pyhä ympyrä. Otat sen mitä tarvitset, et yhtään enempää, ja käytät kaiken.

Kalastus uiden riisuu lajista kaiken turhan. Ei kaikulaitteita ja muita apuvälineitä. Vain uimari, vesi ja ohut siima niiden välissä.

Voiko uimari siis kalastaa?

Voi. Ja ehkä se on yksi puhtaimmista tavoista kalastaa. Et ole ulkopuolinen saalistaja epäreiluilla apuvälineillä. Olet hetken aikaa kalojen maailmassa, vedessä, liikut samalla voimalla ja kuljet samaa virtaa. Et roskaa ja et jätä jälkeäkään.

Mutta jokaisella vedolla olet mukana jossain suuremmassa – täysin läsnä hetkessä, jossa luonto tarjoaa uimarille parhaan mahdollisen aitiopaikan kalojen maailmassa.

Joskus siiman päässä on haluttu saalis, jos luonto antaa. Joskus ei mitään.